28.08.2010 – Music Club Monttu – Pori

Kun kesä mennyt on… ei se koskaan mene ilman keikkaa. Heinäkuun lopussa Korven Jallu soitteli ja tiedusteli mahdollisuutta lähteä keikalle elokuun lopussa. Lämmittelymeininkiä, illan pääbändinä porilaisista urheilumiehistä koostuva bilebändi Jännitetulppa. Mikäs siinä, tuumasin Jallulle. Arvelin, että yleisö ainakin löytää paikalle. Kun yhtye on tuore, turhat indieasenteet on syytä heittää romukoppaan jos haluaa että joku sen tuoreen yhtyeen näkee.

Harjoittelun kanssa tulee kiire. Ei se mitään, paineessa timantitkin syntyvät. Kun tietää, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suoriutua hyvin, on tilanne oikeastaan helpottavakin. Ei voi turvautua ”mä treenaan sit kahden viikon pääst kun ei täs oo mikään kiire” –tyyppiseen selitykseen, vaan selitykset loppuvat kun aikaa ei oikein muuhun ole kuin soittamiseen. Setti saadaan kasaan ja sitten ei muuta kuin keikalle.

Keikka on oikein hyvä. Aloitamme setin tasan 23.30 ja rupeamme veivaamaan biisejä sillä tavalla kuin ne on treenattukin. Settilistan kanssa tulee pieniä kommelluksia, mutta ne hoidetaan kohtuullisen siedettävällä yskimisellä. Basistilla on aika paljon tekemistä omassa nurkkauksessaan. Johtoja on kiitettävästi ja vaatii omanlaistaan taiteilua keskittyä sekä riehumiseen että siihen, ettei polje piuhoja paskaksi. Hazardit jäävät yhteen: viidentenä biisinä kuultavan Don`t be Sadin yhteydessä bassovahvistimen virtajohto irtoaa. Onneksi vasta biisin lyhyessä outrossa. Selkeästi harjoiteltu juttu, tyylikeino siis!

Yleisö on hyvin mukana, ja erittäin humalaista kuten lauantai-iltana kuuluukin. Huomaan lavalta, että osa porukasta koittaa tanssiakin. Erityisen suosittu värssy tähän tarkoitukseen näyttää olevan encoressa kuultava Circumstances, johon bändi itse suhtautuu varsin kaksijakoisesti, mutta yleisö näyttää pitävän kovasti. Ei mikään levybiisi, mutta livenä tuntuu toimivan tuollaisena erittäin yksinkertaisena sovituksena. Väliosassa kannustamme yleisöä iskemään kättä yhteen ja yleisöhän iskee pienen yskimisen jälkeen. Ehtivät kuitenkin taputtaa ennen kertosäettä. Näin tämä homma toimii.

Keikan jälkeen väki näyttää vaihtuvan nopeasti. Paikalle suorastaan rynnistää huomattava joukko urheilumiehiä ja –naisia: jalkapalloilijoita PoPasta, FC Jazz-j:stä ja Musan Salamasta sekä pesäpalloilijoita Pesäkarhuista. Havaitsen, että meininki alkaa nyt viimeistään olla isollaan. Urheilumiehet lavalla hoitavat asiansa sillä tavalla kuin hoitavatkin, tuttuja biisejä varsin selkeällä bailuotteella. Sitä kansa tarvitsee, kun vuorokausi vaihtuu lauantaista sunnuntaihin ja promille iskee aivoon halkopinon lailla.

Keikan jälkeen käymme tanakkaa ja kriittistäkin keskustelua keikan kulusta. Turpaanvedosta ei ole kyse, ja sanailukin on rakentavaa. Toteamme, että hyvä keikka oli kyseessä.

Ja kun keikka on ohi, lähdemme yhteisellä, lähes sanattomalla päätöksellä kohti porilaisia baareja. Jälkeenpäin tämä osoittautuu huonoksi ideaksi: erilaista tarpeistoa jää Montun syövereihin ja basisti saa soittaa avovaimonsa koirapyyhkeen perään vielä seuraavalla viikollakin. Mahtaisiko kokemus auttaa myöskin adrenaliinin käsittelyssä? Täältä tähän…

 

When
28.08.10
23:00 - K18
Where
Antinkatu 15
Pori
Other Info
+ Jännitetulppa
Liput 6€.

« Back to the calendar