Arvioita

Menee menojaan

Lammaszine, helmikuu 2013

”Lokkia on yritetty ampua kohtalon toimesta ilmakiväärillä, mutta täysosumaa ei ole The Faunan onneksi tullut. Viimeksi porilaisyhtyeen julkaistaessa levyn syksyllä 2011 oli sillä riveissään mieslaulaja, ja senkin jälkeen on jo toinen naislaulaja kehissä. Muutenhan The Fauna on kulkenut päämäärätietoisesti eteenpäin kolmannen äänitteensä julkaisun kynnyksellä, jatkaen siitä mihin jäi, kohti uusia seikkailuja.”

Lue arvio kokonaisuudessaan tästä.

Desibeli.net, tammikuu 2013

”Isoa kaarta ja eeppistä rockmusiikkia. Englanninkielisen alku-uran jälkeen suomeksi ilmaisunsa vaihtaneen yhtyeen toinen ensimmäisellä kotimaisella toteutettu EP esittelee The Faunan solistina Pomarkun lahjan maailmalle, Heidi Mäensivun. Kieltämättä Mäensivun ääni ja voimakkaan viekoitteleva tapa tulkita sopii hyvin The Faunan raskaaseen särörockiin, jossa molli on vallitseva tila mutta vauhdinpito ja jyräävyys estävät vaipumisen märehtimiseen. Naisääni ei oikeastaan pehmennä kokonaisuutta entisen hevikiekujan tilalla, mutta jotenkin laulun väre sopii erittäin hyvin bändin tummasyiseen ja hevahtavaan rokkihaaraan.”

Lue arvio kokonaisuudessaan tästä.


Muista aikasi

Lammaszine, helmikuu 2012

”Jotkut bändit erottuvat demopinosta edukseen jo pelkästään musiikillisilla ansioillaan ja porilaisella The Faunalla oli moinen taipumus. Nyt sama bändi yllättää taas, mutta eri tavalla.” … ”The Faunalla oli omanlainen soundinsa jo aimmin, mutta nyt eläimet ovat vaihtaneet tyylinsä lähes kertaheitolla. Edellisellä kierroksella The Faunan soitanta oli melkoista eläintarhassa riehumista, mutta nyt sävyt ovat synkentyneet ja mustat pilvet kerääntyneet The Faunan ylle.”

Lue arvio kokonaisuudessaan tästä.

Desibeli.net, tammikuu 2012

The Fauna on sitten viime kuuleman vaihtanut laulukielen englannista suomeksi, mitä positiivisena pidettäköön; ei niinkään kuvitteellisten kansallistuntojen takia, vaan koska yhtyeen teksteissä on itua. Niiden avulla nivoutuu yhteen myös Muista aikasi -EP:n neljä hieman erityylistä kappaletta: Haudalla kaikuu synteettistä kasaria, kotimaista dramaattista mustahuuliperinnettä, syntikoita ja hevikiljuntaa; Mitä saimme aikaan lähtee samalta suunnalta, kuin yhdistäen Teräsbetonin uuden aallon synkistelijöihin; Ikuinen turmailee kasariheavyn aalloilla; Lisää kaikkea pupsuttaa menemään elektroniikkaa edellisten sekaan lisäten. ”

Lue arvio kokonaisuudessaan tästä.


Promo 2010

Lammaszine, toukokuu 2011

The Fauna on selkeästi rockia, mutta se ei ole missään nimessä sitä kasipallo / kajali / pääkallopoika-osastoa, josta ei tiedä onko kyseessä ”vain” rock vaiko Mötley Crüen hengessä tarpova kevythevi.” … ”Silti soittamisen riemu ja aidosti innostunut asenne hilaavat näitä villimiehiä aloituskappale I Don’t Want it to Dien aiheuttamaan positiiviseen yllätykseen.”

Lue arvio kokonaisuudessaan tästä.

Desibeli.net, joulukuu 2010

”Parivuotiaalla porilaisella The Fauna – yhtyeellä on soitossaan mukavan kipakka meininki. Mollimelodista mutta aggressiivista englanninkielistä särörokkia tahkoava viisimiehinen elukkalauma on nostanut narulle kolmen biisin kokonaisuuden, josta sen vahvuudeksi voi nostaa sopivan hiotun soundin ohella ärhäkän vauhdin.” … ”Viisikon taito saada soundinsa vauhdista huolimatta kimaltelemaan on hatunnoston arvoista.”

Lue arvio kokonaisuudessaan tästä.

Vertigo, huhtikuu 2011

”Pari vuotta kasassa ollut porilainen The Fauna luottaa jykeviin kitaravalleihin ja mukavasti eteenpäin rullaaviin biiseihin. Basisti Pekka Ruissalon biiseissä on mukavasti koukkuja ja hyviä melodioita. Promon kolme biisiä ovat sopivan erilaisia, eikä joukkoon ole mahtunut mitään täytebiisejä. Lätyn avaava I Don’t Want It to Die tulee sopivan aggressiivisesti silmille, kakkosbiisi Please Tell Me to Stop rullaa taas eteenpäin näennäisen kevyesti, mutta voimalla. Päätösbiisi Waiting For the Something ei hidasta yhtään vauhtia vaan vie promon tyylikkääseen loppuun. ”

Lue arvio kokonaisuudessaan tästä.